Yhteiskunnassamme puhutaan enenevissä määrin suhteiden monimuotoisuudesta, mikä on mahtavaa. Se antaa tilaa elää itselleen parhaiten sopivassa suhdetilanteessa. Vai antaako?
Suhdemuoto, joka usein unohtuu keskustelusta, on itsellinen elämä. Se on elämänvalinta tai elämäntilanne, jossa yksilö ei ole minkään muotoisessa määritellyssä rakkaussuhteessa toisen tai toisten osapuolten kanssa.
Yhteiskunnassa vallitsevat normit vaikuttavat myös ihmisten suhteisiin ja suhdeajatuksiin, jolloin muodostuu suhdenormi. Yksi vahvoista vallitsevista suhdenormeista on parisuhteen korostaminen muita suhdemuotoja tai itsellistä elämää korkeammalle. Suhdenormin vuoksi itsellinen elämä nähdään herkästi jollain tavalla ei-toivottuna elämäntilanteena, ja rivien välistä annetaan ymmärtää, että itselliseltä ihmiseltä puuttuu jotain.
Itsellinen ihminen joutuu turhan usein vastailemaan muiden ihmettelyihin siitä, miksi hänellä ei ole rakkaussuhdetta tai “joko sopiva kumppani on löytynyt”. Hänelle saatetaan ehdottaa omia tuttavia treffiseuraksi, yllyttää liittymään erilaisiin deittailusovelluksiin tai häneltä udellaan intiimielämään liittyviä asioita, joita ei kysyttäisi henkilöltä, joka elää vakiintuneessa rakkaussuhteessa.
Kenenkään ei tulisi joutua jatkuvasti puolustelemaan omaa elämäntilannettaan tai oikeuttaan omannäköiseen elämään ja suhdemuotoon!
Kaikille “sinkkuus” ei ole toivottu elämäntilanne, mutta itselliseltä ihmiseltä ei puutu mitään. Itsellinen elämä on ihanaa ja kokonaista!
Omia suhdetaitoja ja erilaisia suhteita voi halutessaan tutkia ja vahvistaa myös itsellisenä ihmisenä esimerkiksi tutustumalla muihin Suhdeposteihin tai Materiaalit-sivulta löytyvään Rakkaussuhteen työkirjaan.
Suhdetuokioihimme voi tulla kenen tahansa tärkeän ihmisen kuten ystäväsi, sisaruksesi, kämppiksesi tai muun läheisesi kanssa! Niissä voi oivaltaa itsestään ja ihmissuhdetarpeistaan yhdessä jonkun tutun ihmisen kanssa.
